Kansalaisaloite nollatyösopimuksista käsiteltiin eduskunnassa tiistaina ja keskiviikkona. Olen valiokunnassa ollut voimakkaasti sitä mieltä, että erityisesti nuorten kannalta katsottuna työsopimusturvaa on parannettava lainsäädännöllä nopeasti. Ohessa puheeni asiasta istunnossa.
Ensinnäkin kiitän kaikkia kansalaisaloitteen alullepanijoita ja allekirjoittajia. Teidän työnne on johtanut tämän tärkeän asian esiin nousemiseen ja uskon myös nollasopimuksien muuttumiseen työntekijän oikeuksia turvaavaksi ja parempaan sopimiseen kaikkien osapuolien kannalta.
Kiitän myös valiokunnan puheenjohtajaa Tarja Filatovia esittelypuheenvuorosta, joka kattavasti kuvasi valiokunnan käsittelyä asiassa ja myös miksi osa valiokunnan jäsenistä halusi tehdä eriävän mielipiteen. Katsoimme, ettei mietintö riittävällä tarkkudella kuvannut tarvittavia toimenpiteitä, ja että mietinnön 5. lausuma käytännössä hyväksyy nykyisen nollatyösopimuksen tilan. Näistä syistä olen mukana eriävässä mielipiteessä.
Vähimmäistyöajasta ei ole määräyksiä laissa, vaan työsopimuksessa voidaan vapaasti sopia työajasta ja siitä, että työaika vaihtelee tietyn tuntimäärän puitteissa. Työaika voi sopimuksessa olla esimerkiksi nollasta 40 tuntiin viikossa, ja työnantaja voi tarjota työntekijälle työtä vaihtelevan määrän tai ei ollenkaan. Tällaisia sopimuksia kutsutaan ns. nollatyösopimuksiksi tai vaihtelevan työajan sopimuksiksi ja niissä työskenteleviä esimerkiksi ekstraajiksi tai tarvittaessa työhön kutsuttaviksi työntekijöiksi.
Nollatuntisopimuksella työskentely toteutuu eri työntekijöillä hyvin eri tavoilla. Työnantaja saattaa tarjota nollatuntisopimuksen perusteella säännöllisesti työtä esimerkiksi 16 tuntia viikossa, mutta on myös mahdollista, että työntekijälle tarjotaan vain yksittäisiä ja lyhyitä työrupeamia satunnaisesti ja yksittäisten työjaksojen pituudet vaihtelevat tai että työntekijälle ei tarjota tunteja lainkaan.
Nollatuntisopimuksella työskentelyyn liittyy monia epäkohtia, joista työntekijän taloudellinen epävarmuus ja työnantajan mahdollisuus kiertää työntekijän suojaksi tarkoitettuja säännöksiä ovat vakavimpia.
Monet työntekijät ottavat vastaan osa-aikatyötä tai työtä nollatuntisopimuksella vain, koska vakituista kokoaikatyötä ei ole tarjolla. Nollatuntityösopimus ei aina takaa työntekijälle varmaa toimeentuloa, eikä työntekijällä ole myöskään riittävää mahdollisuutta ennakoida tulotasoaan. Taloudellisen epävarmuuden lisäksi nollatuntityösopimuksella työskentely vaikeuttaa työn ja yksityiselämän yhteensovittamista, koska nollatuntisopimustyössä on tavallista, että työ on otettava vastaan lyhyellä varoitusajalla.
Nollasopimuksiin liittyvistä työoikeudellisesti ongelmallisista piirteistä keskeisin onkin työnantajan mahdollisuus lopettaa työn tarjoaminen pysyvästi ilman erityistä normaaliin työsuhteeseen liittyvää päättämistointa. Muodollisesti työsopimus jää voimaan, vaikka työsuhteen keskeinen ominaisuus — työn tekeminen vastiketta vastaan — on lakannut. Tämä työnantajan mahdollisuus vaarantaa useita työntekijän suojaksi säädettyjä oikeuksia. Tällaisia ovat mm. irtisanomissäännökset ja työntekijän oikeus saada irtisanomisajan palkka. Työnantaja voi välttää myös äitiys- ja sairausajan palkan maksamisen, samoin kuin kiertää koeaikasäännöksiä, lomautussäännöksiä sekä säännöksiä määräaikaisten työsuhteiden perusteista.
Näiden nollatyösopimuksien ongelmat ovat minulle konkretisoituneet läheisen ystäväni kautta, jossa työnantaja täysin omista lähtökohdistaan käyttää hyväkseen nollatyösopimuksen epäkohtia. Laskun näistä epäsäännöllisistä tuloista, työttömyysturvan puutteista, maksaa useimmiten nuorten vanhemmat. Tämä nuorien epäreilu kohtelu suoranainen hyväksikäyttö on nyt tullut selkeästi esille myös valiokunnan kuulemisien kautta ja toivon mukaan työmisteri kuulee herkällä korvalla valiokunnan mietinnön sekä vastalauseessa esiin nousevat epäkohdat ja saamme nopeasti lakiesityksen, jossa Nollatyösopimukset saatetaan työoikeudellisesti kunnialliselle tasolle.
