Olla perhe- ja lapsiystävällinen kaupunki, on enemmän, kuin vain nipin-napin lakisääteisten palveluiden tarjoamista. Haluan enemmän. Sen on oltava päätöksissä näkyvää iloa lapsista ja suoranaista intohimoa heidän unelmiensa edellytysten luomisesta. Se on rakkauden kultuuria, josta virkamiesjargon on kaukana. Ei ole väärin ylittää odotuksia, voisi olla Espoon uusi suunta. Haluan tehdä työtä sen eteen, jotta tarjoamme lapsillesi enemmän, kuin lupasimme tai laki vaatii. 

Espoon perheystävällisyyden tulee näkyä perheiden laaja-alaisena tukena. Nyt perhepalveluissa on liian vähän henkilöstöä. Vaje ei ole suuri, mutta juuri sellainen nipinnapin selviämismiehitys, joka on haavoittuva, jos yksikin työntekijöistä on jostain syystä pois, kaikki hoidettavat kärsivät. Sama kaava toistuu lastentarhoissa, kouluterveydenhuollossa, kaikkialla alitetaan rima. Miksi? Tähän ei ole mitään syytä, ei edes taloudellisia syitä. Espoon vuoden 2016 tilinpäätös oli 62 miljoonaa euroa ylijäämäinen. Ei ole väärin todeta: tämä on Espoon tapa hoitaa palveluita. Tästä epäkohdasta puhumista pitää jatkaa. Pitää tehdä työtä, jotta inhimmillisyys voittaa ja yhteyinen hyvä jakaantuu oikeudenmukaisesti. Nyt yhteinen hyvä menee rakenteisiin ja ratakiskoihin. Tarvitaan inhimillistä otetta. Olen käytettävissä, numero on 153.

Kirjoituksia

Vakaumuksena välittäminen

Tekoja, ei pelkkää teoriaa vähävaraisten hyväksi. Auttamistyö on minulle sydämen asia. Lapsuudenkotini oli hyvin köyhä ja saimme monesti apua muilta. Omasta kokemuksestani arvostan vapaaehtoistyötä ja olen siinä itse mukana. Haluan parantaa ylivelkaantuneitten asemaa. Vammaispalvelut on hoidettava lain edellyttämällä tavalla. Vanhukset ansaitsevat arvostuksen. Lasten usko ja kasvurauha on turvattava. Näitä edistän.