Kristityn ääni

Näkemyksiä yhteiskunnasta ja ihmisen vastuusta.

  • Etusivu
    Etusivu Täältä löydät kaikki sivuston blogiartikkelit.
  • Tunnisteet
    Tunnisteet Näyttää listan tämän blogin tunnisteista.
  • Kirjaudu
    Kirjaudu Kirjautumislomake

Warning: count(): Parameter must be an array or an object that implements Countable in /home/anterola/public_html/components/com_easyblog/views/categories/view.html.php on line 306

Kirjoitukset

1500 tutkijaa on jättänyt Suomen viimeisen 15 vuoden aikana-Miten aivovuoto pysäytetään?

Suomen menestys on usein pienestä kiinni; meidän on oltava piirun verran parempia kuin muut.

Kysyin eilen kyseltunnilla hallitukselta, miten se aikoo reagoida korkeakoulutettujen tutkijoiden maastamuuttoon eli aivovuotoon, joka on kiihtynyt tällä hallituskaudella.

Suomi on vastannut kansainväliseen kilpailuun nostamalla koulutus- ja tukimustasoa. Nyt korkeakoulutetut tutkijat kuitenkin muuttavat suuressa määrin pois Suomesta, koska tutkimuksen suunnatuista rahoista on tällä hallituskaudella leikattu niin paljon.

Suomen Akatemia on arvioinut, että jopa 1500 tutkijaa on jättänyt Suomen 15 vuoden aikana. Nykyisen halituksen kaudella tahti on kiihtynyt.

Vuonna 2016 Suomi menetti nettomääräisesti noin 300 tutkijaa ulkomaille.

Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen muistutti, että tutkimuksen kansainvälistyminen on ollut Suomen pitkäaikainen tavoite ja myös positiivinen ilmiö; suomalaiset tutkijat ovat niin loistavia, että heitä halutaan rekrytoida maailmalle.

Grahn-Laasosen vastasi: on pidettävä erityisesti huolta siitä, että Suomi on vetovoimainen maa palata ja vetovoimainen myös ulkomaisille parhaille osaajille hakeutua Suomeen.

– Pääsimme hyvän taloustilanteen siivittämänä kasvattamaan tutkimus- ja innovaatiobudjettia 112 miljoonalla pysyvästi tänä vuonna, ministeri lisäsi.

Tämä ei riitä, vaan on näpertelyä, tällä panostuksella Suomi ei  nouse huippuvireeseen. Siivet eivät kanna. Lento ei nouse korkeuksiin.

kategoriassa Kirjoitukset 29 0
0

Istun parhaillaan Espoon valtuuston kokouksessa. Asialistalla on Espoon kouluverkkoa koskeva investointiohjelma vuosille 2018-2027. Kaikki tietävät, kuinka monta koulua on tällä hetkellä korjauslistalla. Korjausvelka on noin 130 milj.euroa. Ei kovin suuri summa Espoolle, jonka viime vuoden tilinpäätöksen ylijäämä  oli 98 milj.euroa (Päätimme juuri tilinpäätöksen hyväksymisestä). Vuosien 2013-2017 ylijäämä on 273 milj.euroa. Joten, ei tulkis olla vaikeaa tehdä päätöstä koulujen korjauksesta pikatahtiin. Mutta mutta, tämä ei olekaan niin yksinkertaista, sillä olemme Espoossa. Nimittäin Espoon päättäjien enemmistö on hyväksynyt itselleen investointikaton, 280 milje.euroa per vuosi, ja tästä vain noin 10% menee koulujen korjaukseen. Siis, ensin päätettiin investointikatosta, ja vasta sitten laskettiin investointien tarve. Ei kovin välkky veto, sillä nyt olemme sitoneet itsemme johonkin, joka on irti todellisesta tarpeesta. Olisikohan fiksua purkaa investointikatto? Jep. 

kategoriassa Kirjoitukset 912 0
0

Näin vaalipäivänä satojen keskusteluiden jälkeen vaalitoreilla voin todeta: Espoolaisten suurin huoli tällä hetkellä on homekoulut ja niissä olevien lasten terveys. Tähän huoleen on helppo yhtyä. Yhdelläkään kaupungilla ei ole oikeutta altistaa lapsiaan sairastumiselle. Kun sisäilmaongelma todetaan, siihen on puututtava heti ja lapset siirrettävä sisäilmaltaan terveisiin tiloihin. Tämä on myös minun ja KooDeen tinkimätön linja.

Toiseksi enien syntyi keskustelua lasten päivähoito-oikeudesta ja varhaiskasvatuksesta. Kenellä on oikeus päättää milloin ja missä lapset ovat hoidossa. Espoon KooDee luottaa täysin vanhempien kykyyn päättää millaista hoitoa ja missä vaiheessa heideän lapsensa tarvitsevat, ja jos elämän tilanne on sellainen, että tavitsee päätökseen apua, kaupungin on sitä annettava. Olemme myös aina puolustaneet ns. espoo-lisää kotona hoidettaville alle 3-vuotiaille lapsille. Viimeksi kun espoo-lisää yritettiin poistaa talousarvioneuvotteluissa,  säilyi se minun esityksestäni 200 eurossa. Se oli hieno voitto espoolaisille perheille.

Kolmanneksi eniten keskusteluja syntyi ikääntyneiden hoidosta. Aikuiset lapset ova erittäin huolissaan siitä, miten heidän vanhempiaan hoidetaan. Onko hoito oikea-aikaista ja onko riittävästi hoitajia, joilla on aikaa olla vanhuksen lähellä. Jaamme tämän huoleen. Vanhukset ovat itse ansainneet hyvän hoidon. KooDeen linja on, ei ole väärin, vaikka ylitämme ns. hoitomitoitukset ja teemme enemmän kuin laki vaatii. Se on oikein ja inhimillistä.

Neljänneksi nousivat esille nuorten syrjäytyminen, työttömyys ja koulutuspaikat. Tämä on meidän kaikkien huoli, jonka eteen meidän on yhdessä tehtävä paljon enemmän, kuin nyt teemme. Tähän olen sitoutunut.

Kaiken kaikkiaan ei ole väärin sanoa: Espoo tarvitsee enemmän KooDeen politiikkaa, jossa yhteinen hyvä jaetaan tasaisemmin. Talouden ylijäämää ja rahastojen tuottoja on käytettävä koulujen korjauksiin nopeammalla aikataululla, kuin nyt on päätetty. Lapset on saatava heti pois sisäilmasairaasta koulusta. Tämä on Espoon suurin tarve tällä hetkellä. 

kategoriassa Kirjoitukset 1721 0
0

Espoon kaupungin talous on vahva, mutta sen ohjaus ei ole riittävän pitkäjänteistä. Viime vuoden tilinpäätöksen ennakkotieto osoitta noin 62 miljoonan euron ylijäämää. Samaan aikaan kaupungin virkamiesjohto ilmoittaa ettei ole varaa korjata &homekouluja& tai rakentaa niiden tilalle uusia kouluja. Tai, ei ole mahdollista sujuvoittaa rakennusvalvontaa ja kaavoitusta, koska siihen ei ole varaa. Ei ole ihme, että kaupunkilaiset ovat tallaisesta taloudenpidosta hämillään ja kysyvät: Miten niin ei ole varaa?  Minäkin olen kysynyt jo 16 vuotta talousarvioneuvotteluissa istuneena. Olen tehnyt useita tilannetta parantavia esityksiä, mm. 10 miljoona euron lisärahaa koulujen korjaukseen, lisää henkilöstöä vanhustenhoitoon, samoin lasten ja nuorten ongelmien varhaiseen puuttumiseen ja ennaltaehkäisyyn, mutta aina ne ovat kaatuneet samaan väittämään, ei ole rahaa. Kuitenkin vuosi toisensa jälkeen tilinpäätökset ovat ylijäämäisiä.

Näiden turhauttavien väittämien tueksi, ettei Espoolla olis varaa, on esitetty sellaisi kalvosulkeisia ja dokumentteja ettei kertakaikkiaan rahaa ole edes Suomen pankissa. Tilanne on kuin Tuntematon sotilas elokuvassa, kun sotilaalla oli nälkä, niin aina löytyi joku herra, joka löi nenän eteen sellaiset paperit, ettei sulla kertakaikkiaan voi ola nälkä. Mutta kun nälkä on ja Espoolla rahaa, niin mitä pitäisi tehdä?

Espoon talouden parantamiseksi muutama ajatus. Espoolla ei ole tarvetta veronkorotuksiin, vaan talouden parempaan ohjaukseen. Taloutta ohjaavaa laskentatoimea on kehitettävä siten, että tulevaisuusarviot ja suunnitelmat ulottuvat vähintään 20 vuoden päähän, mieluummin 30 vuodenpäähän. Näin suuryritsetkin tekevät, kun simuloivat tulevaisuutta. Verotulojen ja investointien tuottavuudesta on kyettävä tekemään samalla tavalla ennusteita, joiden pohjalta investointeja voidaan perustella ja niistä päättää. Kaupungin velkoja tulisi analysoida usealla tavalla. Pitäisi selkeästi erotella tuottavat investointivelat erilliseksi ryhmäksi ja esittää niille tuottoarvio, jolloin velalle tulisi mielekäs syy. Pitäisi kuvata tarkemmin, kuinka paljon joku investointi tuo lisää verotuloja, asukkaita ja yrityksiä. Sellainen investointikatto (180 milj.euroa), joka Espoolla nyt on, ei perustu todelliseen tarveanalyysiin ja kestäväntalouden mallinukseen, josta syntyisi talouden dynaamisia vaikutuksia, vaan laskennalliseen periaatepäätökseen tavotellusta velan määrästä. Käytännössä Espoon investointikatto lisää kustannuksia ja kaupungin velkaa hallitesemattomalla tavalla. Espoon Kristillisdemokraatit ovat esittäneet ja esittävät, että investointikaton tulisi olla joustava, todellisen tarpeen mukaan. Vuodet 2017-2020 korkeampi ja sitten laskeva. Näin koulut saataisiin korjattua ja uusia kouluja rakennettua kasvavan kaupungin tarpeisiin. Nykyisellä talouslinjalla korjausvelka kasvaa joka vuosi ja Espoo rakentaa yhden koulun liian vähän per vuosi. Oppilasmäärää per luokka joudutaan lisäämään, jotta kaikkilla olisi opiskelupaikka. Hunosta taloussuunnitelusta laskun maksavat oppilaat heikentyneenä opetuksena ja tilojen ahtautena. Tämä ei ole järkevää, Espoo pystyy parempaan halutessaan. KooDee on valmis tekemään enemmän terveen taloudenpidon eteen. Äänelläsi on merkitystä.

kategoriassa Kirjoitukset 2146 0
0

Kansalaisaloite nollatyösopimuksista käsiteltiin eduskunnassa tiistaina ja keskiviikkona. Olen valiokunnassa ollut voimakkaasti sitä mieltä, että erityisesti nuorten kannalta katsottuna työsopimusturvaa on parannettava lainsäädännöllä nopeasti. Ohessa puheeni asiasta istunnossa.

Ensinnäkin kiitän kaikkia kansalaisaloitteen alullepanijoita ja allekirjoittajia. Teidän työnne on johtanut tämän tärkeän asian esiin nousemiseen ja uskon myös nollasopimuksien muuttumiseen työntekijän oikeuksia turvaavaksi ja parempaan sopimiseen kaikkien osapuolien kannalta.

Kiitän myös valiokunnan puheenjohtajaa Tarja Filatovia esittelypuheenvuorosta, joka kattavasti kuvasi valiokunnan käsittelyä asiassa ja myös miksi osa valiokunnan jäsenistä halusi tehdä eriävän mielipiteen. Katsoimme, ettei mietintö riittävällä tarkkudella kuvannut tarvittavia toimenpiteitä, ja että mietinnön 5. lausuma käytännössä hyväksyy nykyisen nollatyösopimuksen tilan. Näistä syistä olen mukana eriävässä mielipiteessä.

Vähimmäistyöajasta ei ole määräyksiä laissa, vaan työsopimuksessa voidaan vapaasti sopia työajasta ja siitä, että työaika vaihtelee tietyn tuntimäärän puitteissa. Työaika voi sopimuksessa olla esimerkiksi nollasta 40 tuntiin viikossa, ja työnantaja voi tarjota työntekijälle työtä vaihtelevan määrän tai ei ollenkaan. Tällaisia sopimuksia kutsutaan ns. nollatyösopimuksiksi tai vaihtelevan työajan sopimuksiksi ja niissä työskenteleviä esimerkiksi ekstraajiksi tai tarvittaessa työhön kutsuttaviksi työntekijöiksi.

Nollatuntisopimuksella työskentely toteutuu eri työntekijöillä hyvin eri tavoilla. Työnantaja saattaa tarjota nollatuntisopimuksen perusteella säännöllisesti työtä esimerkiksi 16 tuntia viikossa, mutta on myös mahdollista, että työntekijälle tarjotaan vain yksittäisiä ja lyhyitä työrupeamia satunnaisesti ja yksittäisten työjaksojen pituudet vaihtelevat tai että työntekijälle ei tarjota tunteja lainkaan.

Nollatuntisopimuksella työskentelyyn liittyy monia epäkohtia, joista työntekijän taloudellinen epävarmuus ja työnantajan mahdollisuus kiertää työntekijän suojaksi tarkoitettuja säännöksiä ovat vakavimpia.

Monet työntekijät ottavat vastaan osa-aikatyötä tai työtä nollatuntisopimuksella vain, koska vakituista kokoaikatyötä ei ole tarjolla. Nollatuntityösopimus ei aina takaa työntekijälle varmaa toimeentuloa, eikä työntekijällä ole myöskään riittävää mahdollisuutta ennakoida tulotasoaan. Taloudellisen epävarmuuden lisäksi nollatuntityösopimuksella työskentely vaikeuttaa työn ja yksityiselämän yhteensovittamista, koska nollatuntisopimustyössä on tavallista, että työ on otettava vastaan lyhyellä varoitusajalla.

Nollasopimuksiin liittyvistä työoikeudellisesti ongelmallisista piirteistä keskeisin onkin työnantajan mahdollisuus lopettaa työn tarjoaminen pysyvästi ilman erityistä normaaliin työsuhteeseen liittyvää päättämistointa. Muodollisesti työsopimus jää voimaan, vaikka työsuhteen keskeinen ominaisuus — työn tekeminen vastiketta vastaan — on lakannut. Tämä työnantajan mahdollisuus vaarantaa useita työntekijän suojaksi säädettyjä oikeuksia. Tällaisia ovat mm. irtisanomissäännökset ja työntekijän oikeus saada irtisanomisajan palkka. Työnantaja voi välttää myös äitiys- ja sairausajan palkan maksamisen, samoin kuin kiertää koeaikasäännöksiä, lomautussäännöksiä sekä säännöksiä määräaikaisten työsuhteiden perusteista.

Näiden nollatyösopimuksien ongelmat ovat minulle konkretisoituneet läheisen ystäväni kautta, jossa työnantaja täysin omista lähtökohdistaan käyttää hyväkseen nollatyösopimuksen epäkohtia. Laskun näistä epäsäännöllisistä tuloista, työttömyysturvan puutteista, maksaa useimmiten nuorten vanhemmat. Tämä nuorien epäreilu kohtelu suoranainen hyväksikäyttö on nyt tullut selkeästi esille myös valiokunnan kuulemisien kautta ja toivon mukaan työmisteri kuulee herkällä korvalla valiokunnan mietinnön sekä vastalauseessa esiin nousevat epäkohdat ja saamme nopeasti lakiesityksen, jossa Nollatyösopimukset saatetaan työoikeudellisesti kunnialliselle tasolle.

kategoriassa Kirjoitukset 1519 0
0

Blogiarkisto

Minun lupaukseni

Suomi on 2019 sosiaalisesti oikeudenmukaisempi, yrittäjäystävällisempi, turvallisempi ja kokonaisveroaste on keventynyt.

  1. Peruspalvelut kuntoon, uusi välittämisen kulttuuri
  2. Perusturvan nostaminen kohtuulliselle tasolle.
  3. Terveyspalveluiden saatavuus paranee.
  4. Kokonaisveroaste on laskeva ja ostovoima nouseva.
  5. Työllistymisen esteitä on poistettu.
  6. Alle 25 -vuotiaiden työllistyminen paranee.
  7. Pyörät pyörimään: Valtio perustaa ”Infra Oy:n” suurien kansallisten investointien käynnistämiseen: Tieverkon ja siltojen parantaminen, ratahankkeiden toteus. Työtä syntyy ympäri Suomea.

Lue lisää >>